Takana pari päivää autossa matkaamista, joten tänään otamme ihan rennosti. Kävimme siis Heinolassa pyörähtämässä, tiistaina sinne ja eilen keskiviikkona takaisin ja lisäksi kävime eilen PSPKK:n alkeisryhmän treeneissä Parkanossa. Yhteensä ajokilometrejä kertyi koiralle ja omistajalle reilut 650. 

Eilisen treenikerran teemana oli ongelmat; hyppiminen ja pureminen, sekä lopuksi vähän näyttelypönätysharjoittelua, joka meni myös kontaktiharjoittelusta. Ryhmämme koirat ovat yleisestiottaen aika rauhallisia, eikä kenelläkään ilmennyt mitään pahemmanlaatuista puremis- tai hyppimisongelmaa. 

Kun puremis- ja hyppimisongelmaa oli käsitelty jonkin aikaa, jakautui ryhmä kahteen pienenpään ryhmään, joista toinen harjoitteli ensin ja sitten toinen. Kuuluimme Rillan kanssa tähän ensin harjoittelevaan porukkaan. Pönötysharjoittelukin sujui hyvin, vaikka Rilla ei yleensä kiinnostu makupaloista motivoijana, niin tällä kertaa makkaranpalasetkin tuntuivat maistuvan. Kaikki tuntuikin sujuvan aivan liian hyvin siihen asti, kunnes koira laitettiin takaisin autoon... 

Nimittäin siinä vaiheessa kun tämä kakkosryhmä oli harjoittelemassa, niin Rilla oli jollain konstilla päässyt auton takatilasta turvaverkon ohi kuskin puolelle ja painoi vahingossa ovet lukkoon keskikonsolissa olevasta napista. Avaimet olivat tietysti virtalukossa ja puhelinkin oli myös autossa, näppärästi lukkojen takana. Keksimme muutaman ryhmäläisen kanssa, että jos saisimme koiran liikumaan ja pyörimään ympyrää etupenkkien välillä, niin ehkä koira astuisi uudelleen vahingossa nappiin ja aukaisisi ovet. Jonkin aikaa pyörittyään Rilla kyllästyi touhuun ja änki itsensä takaisin takatilaan ja kävi sinne tyynesti nukkumaan. Ovien ollessa edelleen lukittuna.

Onneksi eräs ryhmäläisistä lainasi puhelinta ja sain numeropalvelun kautta soitettua miehelleni, joka lähti kotoa, noin tunnin matkan päästä tuomaan meille vara-avainta. Avaimen odotteluaika tuntui TODELLA pitkältä. Ja täytyy kyllä todeta, että onneksi on vielä suht kylmät kelit eikä auto päässyt kuumenemaan sisältä, toisin kuin kesällä voisi käydä. No, avain ja mies saapuivat perille, mutta seuraava ongelma olikin, kun ovet eivät meinanneet avautua, kun kyseessä oli kaukosäätimellä lukitta keskuslukitus, eikä mitään näkyvää lukitussysteemiä ollut havaittavissa. Onneksi yhden puhelun jälkeen ja tarkemmin asiaa tutkittuamme löytyi ovesta lipare, jonka takaa löytyi kuin löytyikin lukkopesä, josta keskuslukitus saatiin ohitettua ja ovet avattua. Auto ei siis ole ollut meillä kovinkaan kauaa, eikä vastaavaa ongelmaa ollut koskaan tullut vastaan minkään aijemmin olleen auton kanssa.

Loppu hyvin kaikki hyvin siis, eikä koirallakaan ollut mitään hätää, vaan sieltä se astui takatilasta ulos haukotellen ja jäseniään venytellen. Tulipa ainakin opittua, että ei parane jättää avaimia autoon, vaikka kuinka on turvaverkko, jonka pitäisi estää koiran pääseminen pois takatilasta. Ja kyllä tuollainen n. 7kk ikäinen lansukin yllättävän pienestä välistä saa itsensä kammettua niin tahtoessaan. Nyt on sitten etsinnässä kunnon kalterit, jotka saisi viritettyä taakse ikkunasta ikkunaan tuon verkkosysteemin tilalle. Tai itse kyllä haaveilen myös pakettiautosta, jonne voisi rakentaa reilun kokoisen kiinteän häkin.