Käytiin siis Taiston kanssa sunnuntaina Krista Karhun opissa opettelemassa rallytokoa ja tokoa. Rally on meille ihan uusi juttu, mitä nyt joskus jotain höntsäilyjuttuja on tullut tehtyä, mutta varsinaisesti sääntöihin tai edes mitenkään syvemmin lajiin en koskaan ole aikaisemmin perehtynyt. Tokoon puolestaa Rillan kanssa on perehdytty, Taistonkin kanssa vähän, mutta sen kanssa on tehty aika vähän mitään. 

Päivä alkoi siis rallyyn tutustumisella. Ensin käytiin sääntöjä ja kylttejä läpi ja sitten suoritettiin rata. Kristan mukaan Taiston tapa suorittaa asioita on hyvinkin hauska. Ja onhan se! Asiat tehdään aivan omalla tyllillä eikä tosikko tämän koiran kanssa pärjäisikään. 

 

Rallyn jälkeen pidettin tauko, jonka jälkeen jatkettiin tokolla. Koska aika vähän on tehty tokoa, meille ei ole vielä muodostunut mitään erityisiä ongelmakohtia. Lähinnä Taiston kanssa käytiin vaan läpi eri asioiden opetustekniikoita, kun koira on iso ja vähän kömpelö, ei se taivu mihinkään supersuorituksiin ainakaan heti. Enemmän perehdyttiin seuraamisen ja perusasennon nojaamiseen ja liiallisen läheisyyteen. Tähän saatiinkin hyviä ohjeita ja esimerkiksi palkan suunnalla on asiassa iso merkitys. Lisäksi saatiin tehtäväksi opetella kaikki liikkeet myös suoritettavaksi oikealla. Mikä ainakin aluksi tuntui todella vaikealta. 
Lisäksi Taiston kanssa perehdyttiin istu-seiso-maahan-vaihteluihin. Pitkäraajainen ja pitkärunkoinen tuskin tulee tässä asiassa kovinkaan nopeaksi, mutta hyviä ohjeita saatiin tähänkin, kuinka esimerkiksi oma ohjaava käteni ohjaa koiraa. Onko kämmen auki vai nyrkissä, liikkuuko se ylös, alas vai kohti koiraa yms. pienillä asioilla tuntui olevan suuri merkitys. 

Kaiken kaikkiaan mukava, opettavainen ja aurinkoinen päivä. 

Vielä ei olle veneitä laitettu vesille ja vepehousuja kaivettu kaapista, sillä vedet ovat vielä niin kylmiä. Molemmat, Rilla sekä Taisto ovat käyneet uimassa muutamia kertoja, mutta eivät ne vielä veteen hinkua. Uskon, että kyllä sekin hetki jälleen kesän aikana vastaan tulee, kun koirat saa kiskomalla kiskoa rannasta mukaansa. 

Niin ja hei, torstaina suunnataan Taiston kanssa pk-erkkariin Vantaalle. Kyseessä on Taiston ihka ensimmäinen näyttely, toivotaan, että kaikki sujuu hyvin. 

Meillä on pentujen jälkeen pidetty oikein urakalla hiljaiseloa, ainut mitä on tapahtunut on, että käytiin Taiston kanssa Tampereella koirauimalassa. Uintikaverina meillä siellä oli Rillan velipuoli Kelmi.
Täysi tekemättömyys on tehnyt taas ihan hyvää, sillä kun eilen molempien kanssa tein pieniä tottisjuttuja tuossa pihassa, niin intoa oli ihan kiitettävästä, ehkä vähän liikaakin. Molempien kohdalla voisi todeta, että nopeus voittaa puuttuvan älyn. Mutta eihän tuo yhdeksänkymmentäkahdeksanprosenttisesti kuravelliä oleva piha kauheasti houkuta treenaamaan ja koulun jääkiekkokaukalokin on vielä sulamisveden vallassa. Kunhan kuivuu, niin ehkä tästä taas käynnistytään tekemään juttuja, peltojutut ainakin kovasti kiinnostaisi. Ja kohtahan onkin jo kesä ja voi kaivaa veneet esille ja alkaa tavaamaan vepen uusia sääntöjä. Rilla ei varmaankaan tulevana kesänä kokeeseen mene, mutta Taistolle toivon paikkaa Landseeryhdistyksen Saarijärven kokeeseen. Se onkin varmaan ainut koe minne päästään kiireisen kesän vuoksi osallistumaan.

Näyttelyrintamallakin näyttää aika hiljaiselta. Reilun kuukauden päästä olevaan palveluskoirien erkkariin meinasin Taiston ilmoittaa. Se tuleekin olemaan Taiston ensimmäinen näyttely ikinä. Saas nähdä kuinka iskee jännitys ennen ensiesiintymistä, toisaalta Taisto on kyllä niin lungi kaveri, että tuskin siitä tulee stressaamaan. 

Tässä pennut pari päivää ennen omiin koteihin lähtöä. 

 

Mirtillon Lapin Lumous oli pentunimeltään Omppu, mutta nykyään tuntee nimen Teuvvo 

 

Mirtillon Leiskuva Lempi, pentunimeltään Akka ja nykyään tuntee nimen Ansa 

 

Mirtillon Laineen Loiske oli pentunimeltään Pikkunen, uudessa kodissa se nimettiin Urhoksi 

Kesken leikin tuli koko porukalle väsy


Pienet pojat


Onneksi isäkoira Taisto jaksoi päivästä toiseen olla pentujen revittävänä


Veli ja sisko


Isän tarhasta anastettu vanha luu oli suurta herkkua


Aku Ankka - sisaruskiistoja jo vuodesta 1951

Lisää pentukuvia, niitä kun ei voi koskaan olla liikaa :)




Pyllyt 


Kannattaa roikkua mukana, sillä huomenna tulee vielä lisää pentukuvia